Matkalla Marokkoon

Marokolla on taianomainen ja salaperäinen maineensa. Jos maa ei ole ennalta tuttu, voivat mielikuvat usein olla hieman epämääräisiä. Niin myös minulla, ennen kuin pääsin kunnolla maahan tutustumaan.

Saavuin Marokkoon reittilennolla Lissabonista käsin, sillä tuohon vuodenaikaan ei suoria lentoja Helsingistä Agadiriin mennyt. Onneksi puolenvuoden kuluttua voin tehdä paluumatkani sentään sinivalkoisin siivin ilman ainuttakaan välilaskua.

Lentäessäni illalla Marokon yllä eteeni avautui auringonlaskun sävyttämä punainen maa, missä vihreät tilkkutäkit levittäytyivät pitkinpoikin maisemaa Atlas-vuorten välissä. Noilla vihreillä viljelyksillä kasvoi varmaankin makoisia Maroc-appelsiineja, mandariineja, yrttejä ja paljon muuta.

Morocco_Agadir_baie d'agadir 003_60837

Agadir kilometrien mittaisella rannalla loikoileminen tekee loman.

Kun laskeutumisen jälkeen pääsin vihdoin ulos koneesta raikkaaseen ulkoilmaan, minua tervehti lämmin ja kosteahko ilmasto. Jäin ihastelemaan tuota Afrikassa isona hehkuvaa aurinkoa, niin valloittava se oli punaisen ja oranssin eri sävyillään! Tuskin tätä lämpimämpää vastaanottoa uudessa maassa enää voisi toivoa. Sujuvaa ranskaa ja Marokon arabiaa puhuva lentokenttähenkilökunta kehotti kävelemään eteenpäin linja-autolle. Oltiin Pohjois-Afrikan luoteiskulmassa ja maassa, missä Atlantin valtameri hyväilee lännessä hienohiekkaisia rantoja — Agadir onkin muun muassa surffareiden paratiisia. Pohjoisessa ilmansuunnassa kimmeltää myös Välimeren ranta.

Paikallisten ihmisten ystävällisyyden huomaa nopeasti. Laukkuni saivat saattajat ja kantajat nopeasti ilman, että tiesin sellaisia pyytääkään. Apu olikin tarpeen, sillä kantamuksia oli mukana puolen vuoden tarpeiksi. Hyvästä työstään laukunkantajat saavat pienen korvauksen, minkä heille mieluusti suokin.

155454663_Morocco_Traditional spices market_rf_63139

Mausteita on myynnissä jokaisella basaarialueella ja lähes kaikilla toreilla. Yksi hyvä tuliaisvaihtoehto kotiinviemisiksi.

Aurinko oli jo ehtinyt laskea, kun lentokentältä alkanut automatka toi minut Agadiriin saakka. Illan pimeydessä näkyi siellä täällä valopilkkuja mopoista, autoista ja kadulla liikkuvista aasien vetämistä kärryistä. Marokossa vähävaraisemmat ihmiset tienaavat pientä elantoa muovipulloja keräämällä, niitä kuljetetaan aasivankkureissa valtavissa säkeissä. Mieleen jäivät heti myös Agadirin kaupungin perukoilla loistavat kolme arabiankielistä sanaa, jotka oli valaistu muuten tummaa Kasbah-kukkulaa vasten. Ikkunoista yritin kurkistella, missähän suunnassa kilometrien mittainen kuuluisa, valkohiekkainen ranta mahtaisi sijaita, mutta pimeys teki tehtävästä haastavan. Siellä jossain se kuitenkin oli, ja sinne pääsisin varmasti tulevina päivinä.

153892028_Morocco_rf_63979

Valloittavaa aavikkoa voi katsastaa kamelin selästä.

Saavuttuani perille etsin vielä paikallisen minimarketin ja kävellessäni sain useita taksitarjouksia. Agadirin kadut vilisivät täynnä noita pieniä oranssinpunaisia takseja, joista olisi saanut halvan menopelin kaupungin alueella. Löysin viimein mielettömän herkkutorin – kojun, jossa esillä oli tuoreita, meheviä kauden hedelmiä: kaktusviikunoita, viinirypäleitä ja granaattiomenoita. Myyjä kuori minulle näppärin sormin yhden kaktusviikunoista, ja mielenheikkouksissani sainkin niistä vatsani täyteen. Myyjällä oli kätevä systeemi; maksat, mitä syöt. Pulitin 6 kookkaasta hedelmästä vain yhden dirhamin jokaisesta, eli n. 60 senttiä yhteensä. Hedelmät eivät siis täällä maksa juuri mitään.

Olin kuullut, että ranskalaisilta vaikutteita saanut Marokko oli myös tunnettu leipomoistaan, joten piipahdin hakemaan iltapalaksi vielä uunituoretta patonkia sekä mehevän leivoksen. Matkalla uuteen kotiin mietin, miltähän iltahämärän vilkasliikenteinen Agadirin katukuva näyttäisi seuraavana aamuna, auringon tervehtiessä jälleen kaupunkia.

Aurinko_logo_transparent

Annika Niemelä

Talven matkojen hinnat ovat miinuksella – alkuvuoden lomamatkat Marokkoon 200 € alennuksella! Tarjous voimassa 10.11. asti.