Funchalissa kannattaa vierailla museoissa!

Madeiralla, Funchalin keskustassa on katu nimeltään Calçada de Santa Clara. Matkan varrella kadun nimi vaihtuu Calçada do Picoksi ja sitten Rua do Casteloksi. Katu jää monelta huomaamatta, mikä on sääli, sillä kadun varrella on paljon mielenkiintoista nähtävää. 

Aloitetaan alhaalta, Luonnonhistoriallisesta museosta ja akvaariosta (Museu municipal do Funchal, Rua da Mouraria 31, Calçada de Santa Claran kulmassa). Museorakennus on ollut Carvalhalin kreivin palatsi, ja 1700 – luvulla monet Euroopan siniveriset olivat palatsissa vieraina.

Talo on mielenkiintoinen, ei vähiten täytetyn munkkihylkeen takia. Munkkihylkeet ovat melko kookkaita, ja matkailija näkee niitä harvoin luonnossa. Lasivitriinissä makaava hyljettä katsellessa voi kuvitella sen ja säilyneiden lajitovereiden kirmailua Desertas – saarten syvissä vesissä.

Matkat ja kokoelmat ennen omistusasuntoa

Madeira Funchal

Näillä kaduilla kävellessä mieli lepää.

 

Seuraavaksi kurkistus varakkaan porvarisperheen kotiin eli Calçada de Santa Claran varrella olevaan Frederico de Freitasin kotimuseoon, jonka ulkoasu on 1700 – luvulta. Talon isäntä oli menestynyt lakimies, joka 1940 – luvulla vuokrasi talon suvulleen.

Hän testamenttasi ennen kuolemaansa (1978) talon irtaimiston aluehallinnolle, ja aluehallinto osti kiinteistön Calçadan perheeltä. Varakas lakimies Freitas asui siis koko ikänsä vuokra- asunnossa, sillä hän panosti enemmän matkoihin ja kokoelmiinsa kuin seiniin.

Kuuluisat kaakelit ihastuttavat

Kävelyn lomassa kannattaa piipahtaa katukahviloihin.

 

Aluehallinto on rakennuttanut Freitasin koristekaakelikokoelmille talon viereen uuden siiven. Kaakelit eivät olisi mitenkään mahtuneet varsinaiseen taloon. Koristekaakeleita näkee Madeiralla paljon kirkoissa ja vanhoissa julkisissa rakennuksissa.

Juristin talo on hyvässä kunnossa. On korkeita huoneita ja mäntypuiset puulattiat kiiltävät yhdessä keittiön kupariastioiden kanssa. Puutarha on pieni, melkein vain nurkkaus, mutta viihtyisä.

Sisustusvinkkejä menneiltä vuosilta

Hedelmät ovat oiva välipala museokierroksella.

Talon mukikokoelmat ovat omaa luokkaansa. Talon isäntä matkusti paljon, ja myös hänen ystävänsä tiesivät, että tuliaisiksi kannattaa tuoda mukeja. Pölyn pyyhkimistä talossa riittää, ja varmasti näin oli myös Freitasin perheen asuessa talossa.

Freitasin kodissa on kerrosten välillä jyrkkiä kapeita portaita. Se on yhteinen piirre Funchalin vanhoille kiinteistöille. Freitasin talossa on viisitoista huonetta ja jokainen huone on tyylikkäästi sisustettu. Huoneissa on monesti englantilaisia huonekaluja ja tyylisuunnat vaihtuvat huoneittain.

Huikea Muistojen Universumi

 

Toinen kotimuseo on Muistojen Universumi (Universo de Memórias)  Calçada do Picolla. On huimaava kokemus astua Jôao Carlos Abreun mielenkiintoiseen maailmaan. Keräilijä Abreu on edelleen elossa ja hän on toiminut saaren matkailuministerinä.

Muistojen Universumissa on 14.000 esinettä. Suurimman osan tavaroista matkailuministeri on kerännyt itse. On kokoelmissa jotakin suomalaista, nimittäin Oiva Toikan lautanen, joka on lasivitriinissä teehuoneen vieressä.

Taalainmaan hevonen Madeiralla

Näitä maisemia jaksaa ihailla kauan.

 

Museossa on kävelykeppejä, indonesialaisia maskeja, etiopialaisia ristejä, venäläisiä pääsiäismunia, dekanttereja, lusikoita, 600 hevospatsasta (joukossa myös ruotsalainen Taalainmaan hevonen) ja 1000 solmiota (erikoisuutena argentiinalainen linnun sulista tehty solmio).

Jo edesmennyt kuuluisa fadolaulajatar Amalia Rodriguez on lahjoittanut ystävänsä kokoelmiin esiintymisasunsa ja paljon pukukoruja. Samassa huoneessa on myös kardinaalin purppuranvärinen asu. Jõao Carlos Abreu on myös harrastelijanäyttelijä ja tätä kautta asu on tullut museoon.

Kävijästä voi tuntua, että on vähän liikaakin tavaraa, mutta se on koko idean juju – yltäkylläisyyden maailma !

Mietiskelyä ja lasten naurua luostarissa

 

Vielä voi tutustua Santa Claran luostariin, jossa on nykyisin viisitoista nunnaa. Luostarin oppaat kertovat innokkaasti ja yksityiskohtaisesti luostarin pitkästä historiasta. Iloisia lasten ääniä kuulee paljon, sillä luostarissa on päiväkoti noin sadalle 3 – 6 -vuotiaalle lapselle. Lasten vanhemmat maksavat hoidosta kykynsä mukaan.

Luostari rakennettiin Madeiran valloittajan Zarcon pojan käskystä vuosina 1492 – 1497. Aatelisperheet lähettivät tyttäriään luostariin, vaikka näillä ei olisi ollut sen suurempaa kutsumusta luostarielämään. Ehkä takana oli niinkin raadollinen seikka kuin raha. Kaikille perheen tyttärille ei riittänyt myötäjäisiä. Ehkä ei myöskään haluttu antaa omaisuutta kilpailevan suvun jäsenelle, jos mielitietty sattui olemaan kilpailevan suvun jäsen.

Nunnien elämä entisaikaan

 

Nunnat olivat clausura nunnia eli he elivät aina luostarin seinien suojassa. Luostarin yhteydessä on kirkko, mutta nunnat osallistuivat messuun omalla parvekkeellaan ristikoiden takana seisten. Sukulaiset ja ystävät saattoivat viedä nunnille esim. ruokaa laittamalla ruokapaketin pyörivälle levylle eteisen puolella ja huoneen puolella nunna sai paketin itselleen pyöräyttämällä levyä. Katsekontaktia ei ollut.

Museot ja luostari ovat mielenkiintoisia kohteita, eikä pääsylippujen hintakaan ole kuin 2.50 – 3.50 euroa.

 

Marja-Leena Tenhunen, Aurinkomatkojen opas, Madeira

PS. Madeiralle nyt mukavia Matkamessutarjouksia