Joogamatka Rodoksella antaa hyvää mieltä koko vuodeksi

Joogamatka Rodoksella antaa hyvää mieltä koko vuodeksi

Olen monesti lomillani kadehtinut aktiivilomalaisia. Kun nautin hotelilla pitkän aamiaisen toista croissantia, niin aktiivilomalaiset lähtevät tarpomaan vuorille. Tai he hyppäävät pyörän selkään ja polkevat 40 kilometriä lähikylään lounaalle. Joskus vielä minäkin, olen ajatellut ja ottanut kolmannen croissantin hyvän päätöksen kunniaksi. Toukokuussa toteutin ajatuksen aktiivilomasta ja lähdin joogamatkalle Rodokselle. Samalla toteutin toisenkin haaveen. Lähdin matkaan yksin.

Jos heräisin joka aamu auringonpaisteeseen ja aloittaisin päivän joogalla, niin mieleni ja kehoni luultavasti palkitsivat minut ruhtinaallisesti.

Kaikki kuitenkin säälivät minua

Yksinmatkustamista olen miettinyt kauan, olen nähnyt itseni viettämässä rauhallisia lomapäiviä, jolloin tekisin juuri niin kuin itse haluan. Tai olisin tekemättä mitään, lukisin hyvää kirjaa parvekkeella, seurana vain lempeä tuuli ja aaltojen kohina. Mikään ei ole estänyt minua matkustamasta yksin, paitsi pari pientä pelkoa. Mitä jos ei ole tarpeeksi tekemistä, mitä jos kaikki säälivät minua kun syön yksin, mitä jos sattuu joku haaveri, ja mitä jos tuntuu liian yksinäiseltä?

Ei ole konsti eikä mikään syödä yksin, kun pöydässä on kaunis valkoinen ruusu ja mukana hyvä kirja.

Taivunko Aurinkotervehdykseen?

Olen joogannut viimeksi 10 vuotta sitten ja silloinkin hyvin satunnaisesti. Hieman epäilytti muistanko mitään asanoita tai ovatko muut joogamatkalaiset paljon edellä omaa tasoani. Rodokselle saavuttuani epäilykset katosivat. Rodoksen saari oli niin kaunis, hotellialue niin upea, muut joogalomalaiset niin mukavia ja jooga niin autuaallista, että huokailin vain ihastuksesta.

Iltapäivän ongelma: menisinkö uimaan, sohvalle, lepotuoliin vai rannalle.

Joogalla on ihmeellisiä vaikutuksia, sillä huomasin syöväni paljon terveellisemmin kuin kotona.

Ensimmäisellä joogatunnilla huomasin, että opettajia seuraamalla pysyi loistavasti mukana. Kun kobrat, koirat ja soturit välillä menivät solmuun, niin opettaja auttoi minut lempeästi oikeaan asentoon. Muut joogaajat olivat harrastaneet lajia 0-15 vuoteen, eli meitä oli todella moneksi, mutta silti tunnit sopivat meille kaikille. Taukoja sai tunnin aikana pitää omien tuntemusten mukaan ja liikkeistä sai vaativimpiakin variaatioita oman osaamisen mukaan.

”Uskon kehoni täysin opettajien ohjaukseen”, sanoi eräs ryhmän jäsen, parempaa kiitosta tuskin voi joogaopettaja saada.

Kun sade tilkuttu patiota ja nurmikkoa, joogasimme sisällä.

Yksinmatkustamisessa ei ole mitään pelättävää

Joogatuntien lopussa kiitimme itseämme ja kanssajoogaajia. Kiitos tuntui sitovan hyvän porukan päivä päivältä enemmän yhteen. Ryhmän henki oli mahtava. Naurua ja iloista puheensorinaa, yhteisiä illallisia ja yhteisiä retkiä lähikyliin. Halutessaan sai olla myös omissa oloissaan. Minkäänlaista surullisen haikeaa yksinäisyyden hetkeä ei lomalla tullut.

Joogalomalla oli ystävättäriä, äiti ja tytär -parivaljakko ja useampi yksinmatkustava. Yksi oli lähtenyt lomalle hakemaan apua stressaavaan elämäntilanteeseen, toinen halusi miettiä elämäänsä kaikessa rauhassa poissa arjesta ja kolmas halusi vain joogata viikon ajan niin paljon kuin mahdollista.

Nurmikko kuin samettia ja mieli kuin silkkiä.

Tee niin kuin minä, sanoi kissa

Keskittyminen ei ole vahvin ominaisuuteni ja minulla on hamsterin kärsivällisyys. Siksi hämmästyin, että tunnin loppurentoutumiset onnistuivat niin hyvin. Pystyin keskittymään ja pistämään kaikki turhat ajatukset sivuun; paitsi kerran, kun viereeni tepasteli kissa, joka näytti mallia miten tehdään täydellinen venytys. Ulkona joogaaminen oli upea kokemus, mutta muutamana päivänä sisätiloissa joogaaminen oli sekin mukavaa. Ilma oli lämmin ja sade ropisi patiolle rauhoittavasti.

Niska- ja selkähierontaa aaltoja kuunnellen. Hyvinvointia a la heaven!

Tässähän tulee kiire

Pelko siitä, että lomalla ei olisi tarpeeksi tekemistä osoittautui täysin turhaksi. Päiväohjelmani oli seuraava:

  • 7.00 Herätys ja puolen tunnin lenkki rannalla
  • 7.30 Aamujoogaa puutarhassa
  • 9.00 Suihkuun ja aamiaiselle
  • 10.00 Paikallisbussilla Lindokselle. Matka kesti noin puoli tuntia (2,80 euroa suunta). Lindoksella samoilua valkoisilla kujilla ja sortuminen hopeiseen rannekoruun (15 euroa). Kipuaminen Akropolikselle, aaaah näitä maisemia! Lounaaksi kreikkalainen salaatti modernilla twistillä ja pieni lasi viiniä aivan ihanassa Olive Street ravintolassa
  • 15.00 Taksilla takaisin hotelille (n. 20 euroa). Lepäilyä ja pari sivua dekkaria.
  • 16.00 Höyrysaunaan ja pulahdus mereen
  • 17.30 Iltajooga sisätiloissa (ulkona ripsotti vettä)
  • 18.30 Vaatteidenvaihto ja pari sivua dekkaria
  • 19.00 Illalliselle
  • 22.00 Nukkumaan

Mihinkään ei ollut pakko osallistua ja aikataulun tein vain omaksi huvikseni. Jos olisin halunnut viettää päivän uima-altaalla tai rannalla tekemättä mitään, olisi se ollut täysin mahdollista. Tai joinain päivinä olisin voinut osallistua aamu- ja iltajoogan lisäksi myös asanaklinikoihin.

Lindoksen kylässä oli pakko vähän shopata, sillä valkoinen väri lisää hyvää mieltä..luulisin;)

Lindoksen oliiviravintolan lounaalta ei hennonut poistua ostamatta pientä matkamuistoa.

Miten voi olla näin hyvä olo

Loman kolmantena aamuna nousin sängystä aivan harvinaisen notkeasti. Tuntui siltä, että jalkalihakset olivat saaneet uutta voimaa ja hartiaseudun jännitykset olivat tipotiessään. Samaa sanoi muutama muukin joogaa vähemmän harrastanut.

Aamujoogan jälkeen oli sellainen olo, että mitä tahansa päivän aikana teenkin, niin olen tehnyt jo jotain hienoa, olen ollut hyvä itselleni. Ulkona joogatessa kuuli meren äänet ja näki auringossa hohtavat vuoret, se oli järisyttävä kokemus, lähes juhlava. Kun palasin kotiin ilmoittauduin joogatunneille. Olin hankkinut parhaan matkamuiston ikinä, hyvän olon mielelle ja keholle.

Ihana aurinko, meri, hiekka ja upea joogaopettajamme Annukka.

Aurinkomatkojen tulevat joogamatkat

2016-05-15 17.26.12

Joogamatkalla oli Annina Metsola / Aurinkomatkojen viestintä