Lomaherkkuja kreetalaisella lautasella

Lomaherkkuja kreetalaisella lautasella

Olen jälleen Kreetalla ja on illallisaika. Nostan raikkaalta meri-ilmalta tuoksuvan tukkani nutturalle, sipaisen huulikiiltoa huuliini ja liu’utan jalkani varvassandaaleihin, ja lähden etsimään herkullista kreetalaista ruokaa. On lomani viimeinen ilta ja valehtelisin jos sanoisin, ettei kreetalainen ruoka olisi jättänyt jälkeä sydämeeni. Kävelen pääkatua Plataniaksen kylässä. Kaksi kissaa nauttii omaa illallistaan seinän vierustalla, toinen tulee tuijottamaan minua.

Olen matkustanut Kreikan saarille usein syys-lokakuussa. Lomakelit hellivät silloinkin ja saaret ovat mielestäni kauneimmillaan. Ilmassa tuoksuu jo orastus syksystä mutta lämpö hellii edelleen ja lunastaa lupauksen mahtavasta lomasta. Vaikkakin vilkkain lomakausi on jo syksyllä lopuillaan, ei Kreetalla jää paitsi mistään. Kreeta on upea saari, jossa löytyy tekemistä kaikille pitkälle syksyyn. Pieni lomaherkuttelukin on sallittua kun on edellisenä päivänä vaeltanut huikeissa maisemissa 16 kilometriä Samarian rotkossa ja seuraavana päivänä tehnyt urheilusuorituksen uiden turkoosissa vesissä, yhdellä Euroopan upeimmista rannoista, Elafonissilla. Eikös?

Nenääni kantautuu tuoksuja – onko se mustekalaa, ehkä myös fetaa? Mieleni antautuu tuoksulle ja suuntaan askeleeni kohti ravintolaa. Hymyilevä tarjoilija toivottaa minut tervetulleeksi ravintola Symposiumiin. Jos rakastan jotain Kreetalla, se on ruokakulttuuri ja varsinkin kreetalainen salaatti. Tarjoilija kertoo, että pöydässä oleva oliiviöljy ja balsamico ovat paikallisia ja oman kokin salaisella reseptillä valmistamia tuotteita. Olisi siis suorastaan rikollista olla testaamatta kreetalaista salaattia jos tarjolla on salaisilla resepteillä tehtyjä, omia lisukkeita. Ihmetteletkö muuten miksi puhun kreetalaisesta, enkä kreikkalaisesta salaatista?

Kreetalainen salaatti eroaa kreikkalaisesta salaatista niin, että tomaatin, sipulin ja kurkun lisäksi salaatissa on kreetalaista juustoa, keitettyä perunaa, anjovista ja kreetalaista korppua. Tilaan alkupalaksi viinilehtikääryleitä ja kreetalaisia mezeleipiä, pääruoaksi Kreetalaisen salaatin. Jälkiruoan osalta pyydän kokkia yllättämään minut. Lomalla kaikki ei voi olla suunniteltua alusta loppuun asti, aina pitää olla tilaa yllätyksille, ainakin omasta mielestäni.

Aallot lyövät rantaan. Nostan huulilleni raikkaan lasillisen pezaa, yhtä paikallista valkoviiniä. Nautin alkuruoat hitaasti, samoin herkullisen pääruoan. Lopuksi koittaa jälkiruoan vuoro, joka todellakin yllättää minut. Olen niin hurmioitunut että unohdan kysyä jälkiruoan nimeä. Suussa sulavaa, syntisen makeaa, täydellistä, oikeaa lomaherkkua.

Aallot lyövät jälleen rantaan. Viimeinen lomailtani Kreetalla alkaa hämärtyä, hetken kaikki on punaista. Aurinko laskee takanani hitaasti horisonttiin. Jälkiruoka maistuu edelleen huulillani ja tiedostan että jään kaipaamaan tätä makusinfoniaa. Tämä hetki jäi elämään tuoksuissa, mauissa, muistoissa.

Kehun tarjoilijalle balsamicoa, jonka makuun ihastun ikihyviksi. Tarjoilija yllättää minut tuomalla pienen pullon ravintolan omaa balsamicoa kotiin vietäväksi. Kreetalla on tapana tipata hyvästä palvelusta ja sääntö on, että laskun loppusummasta pyöristetään 10 % ylöspäin. Tällaisesta palvelusta kyllä tippaa mielellään, sillä makuhermoni ovat taivaissa ja minulla on mahtava muisto kotiin viemisenä.

Matkastani on tasan kaksi vuotta aikaa. Muistan kuitenkin lomani maut, tuoksut ja hetket elävästi. Aion jonain päivänä palata tuohon hetkeen ja tuohon ravintolaan, selvittämään mitä silloin jälkiruoaksi söin. Lomalla pitää olla yllätyksiä. Lomalta pitää jäädä asioita makunystyröille. Lomalta pitää jäädä annoksia muistoihin.

Mikä on viimeisin lomaherkku, johon sinä olet ihastunut?

Mira Viitasalo/Aurinkoasiantuntija